Ahven

(Perca fluviatilis)

ruots. abborre, engl. perch

Lahko: Ahvenkalat Perciformes Alalahko: Percoidei Heimo: Ahvenet Percidae

Ahvenen levinneisyyskartta

 

ahven1
Kuva: Ari Saura

 

Tuntomerkit Esiintyminen ja alkuperä Lisääntyminen Ravinto, kasvu ja vaellukset   Kalastus ja saaliit  Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

 

Tuntomerkit: Tummat pystyjuovat kyljillä ja punertavat vatsaevät ja peräevä ovat ahvenen tunnusomaisia piirteitä. Karheat suomut ovat ihossa tiukasti kiinni, ja niiden takareunassa on pieniä piikkejä. Myös kiduskannen ja ensimmäisen selkäevän piikit ovat monelle kalanperkaajalle tuttuja. Ahvenen läheisimpiä sukulaislajeja Suomessa ovat kuha ja kiiski.

Esiintyminen ja alkuperä: Euroopassa ahventa esiintyy laajalti lukuun ottamatta Portugalia ja Espanjaa, Etelä-Italiaa, Balkanin niemimaan länsiosia ja Pohjois-Atlantin saaria. Ahven on yleinen ja runsas lähes koko Suomessa, mikä kertoo lajin hyvästä sopeutumiskyvystä. Hapanta vettä ahven sietää paremmin kuin useimmat muut kalalajimme. Itämeressä ahventa tavataan koko alueella rannikon tuntumassa.

Lisääntyminen: Ahven tulee sukukypsäksi 2-5 vuoden ikäisenä ja 9-14 cm pituisena. Ahvennaaraalla on vain yksi munarauhanen, mutta koirailla on kaksi siittiörauhasta, joissa sukutuotteet kehittyvät pitkälle jo syksyyn mennessä. Kutu alkaa matalissa rantavesissä Etelä-Suomessa huhti- tai toukokuussa. Kutuaika ulottuu kesäkuulle, kylmissä vesissä jopa heinäkuulle saakka. Kututapahtumassa naaras laskee kierteisen vaalean mätinauhan pohjalla olevaan risuun tai vesikasviin. Mätimunien välitön hedelmöittyminen koiraiden laskemalla maidilla aloittaa alkionkehityksen, jonka päätteeksi tällöin lähes läpikuultavasta mätinauhasta kuoriutuu 5-6 mm pituisia poikasia 10-15 päivän kuluttua. Poikaset levittäytyvät vapaan veden alueelle ja siirtyvät vähitellen matalampiin rantavesiin kasvamaan.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Ahvenen kasvunopeus vaihtelee paljon elinalueen ravintotilanteen ja kannan tiheyden mukaan. Rannikkovesissämme viisivuotiaan ahvenen pituus on 12-24 cm. Nopeakasvuisimmat ahvenet tavataan yleensä ulkosaaristossa. Nopea kasvu edellyttää kalaravintoon siirtymistä. Pienissä metsälammissa ahvenet saavuttavat usein vain 15-16 cm pituuden ja 30-50 g painon. Hyvissä olosuhteissa ahven kasvaa yli 40 cm pituiseksi ja kilon painoiseksi kymmenessä vuodessa. Ahven voi tulla yli 3 kg painoiseksi. Ahven käyttää monipuolista ravintoa: eläinplanktonia, pohjaeläimiä ja kaloja. Ahvenet vaeltavat lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä. Rannikkovesissä parvien liikkeet ovat tavallisesti muutaman kilometrin pituisia, mutta myös yli sadan kilometrin vaelluksia tunnetaan.

Kalastus ja saaliit: Runsautensa ja helpon pyydystettävyytensä vuoksi ahven on useimpien suomalaisten ensimmäinen onkisaalis. Vapaa-ajankalastajien ahvensaalis on 2000-luvulla vaihdellut 6-13 miljoonaa kiloa, mikä on parhaimmillaan lähes kolmasosa vapaa-ajankalastajien koko saaliista. Ammattikalastuksen osuus on 2000-luvulla ollut noin 20-23 € merialueen kokonaisahvensaaliista, ja onkin nykyisin paikallisesti merkittävää.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Lajina ahven on elinvoimainen. Ahvenkannat ovat pitkään olleet runsaat Saaristomerellä, Selkämerellä ja Suomenlahdella. Tosin alueellinen vaihtelu ahvenen esiintymisessä ja saaliissa on suurta. Ahven kärsii pitkälle edenneestä rehevöitymisestä ja happamoitumisesta.