Ankeriaan uhanalaisuus

Kuva: Lauri Urho
Kuva: Lauri Urho

 

Ankerias, ål, Anguilla anguilla, eel

Ankerias ei lisäänny Suomessa vaan Atlantilla. Suomessa on vain kasvuvaiheen yksilöitä. Sata vuotta sitten ankeriasta on esiintynyt suuressa osassa Suomea. Se nousi Itämereen laskeviin jokiin ja sitä kautta moniin järviin syönnökselle. Aikaisemmin esiintyminen on ollut luontaista;istutukset tosin on aloitettu jo sata vuotta sitten. Nykyinen esiintyminen on lähes kokonaan tuonti-istukkaiden varassa. Viime vuosilta on havaintoja nahkiaismerroista muutamista nousevista yksilöistä mm. Kymi-, Kokemäen-, Etelä-, Kala- ja Siikajoesta. Nousevien ankeriaiden kokonaismäärää ei tiedetä, on vain satunnaishavaintoja. Jokikohtaisia tietoja aikaisemmista kudulle lähtevistä ankeriaista on parilta joelta (esim. Kymijoki, Kokemäenjoki) ennen jokien rakentamista/patoamista 1900-luvun alussa. Mm. Kokemäenjoen alajuoksun nahkiaismerroista kerättiin syksyllä 1902 näytteeksi 127 ankeriasta. Viime vuosina on tehty vain yksittäisiä havaintoja nahkiaspynnissä muutamasta joesta. Suomessa kasvaneiden ankeriaiden merkitystä lajin kokonaispopulaatiolle ei tunneta. Tuontiankeriaita on istutettu 1960–1970-luvuilla yhteensä noin 9 miljoonaa ankeriaanpoikasta ja vuoden 1989 jälkeen lähes vuosittain yhteensä noin 2 miljoonaa. Nykyisestä luonnonvaraisesta tuotannosta Suomessa ei voida antaa mitään arviota. Muualla Euroopassa ankerias on vähentynyt dramaattisesti viime vuosikymmeninä. Suomessa ankeriaalla on nykyisin vesistörakentamisen seurauksena nousu- ja laskeutumismahdollisuus vain muutamissa joissa. Ympäristömyrkyt ja Anguillicola-loinen heikentävät ankeriaan lisääntymistä. Niukoista tiedoista huolimatta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa ankerias arvioitiin luokkaan erittäin uhanalaiset.

Hoitotoimet: Ankeriaan elvyttämiseksi nousu- ja alasvaellusmahdollisuuksia olisi parannettava. Kansainvälistä yhteistyötä olisi tehtävä suojelu- ja hoitotyössä. Nykyisin on vaikea tietää, paljonko ankeriaita olisi enää edes nousemassa Suomen jokiin, muualla tapahtuvan pyynnin ja kannan heikkenemisen seurauksena.