Kuore

(Osmerus eperlanus)

ruots. nors, engl. smelt

Lahko: Kuorekalat Osmeriformes Heimo: Kuoreet Osmeridae

Kuoreen levinneisyyskartta

 

Kuva: Jussi Pennanen
Kuva: Jussi Pennanen

 

Tuntomerkit  Esiintyminen ja alkuperä  Lisääntyminen  Ravinto, kasvu ja vaellukset Kalastus ja saaliit  Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

 

Tuntomerkit: Kuore eli norssi on kylmän veden pienehkö rasvaevällinen kala (max. hieman yli 30 cm), jolla on tuoreen kurkun haju ja suuri suu, missä useita hampaita.

Esiintyminen ja alkuperä: Kuoretta esiintyy pohjoisissa vesissä ympäri maapalloa sekä meressä että järvissä. Laji on jaettu kahteen alalajiin, joista meillä esiintyvää (O. e. eperlanus) tavataan Itämeren lisäksi Pohjanmeren rantavesissä ja Koillis-Atlantissa sekä Vienanmeressä. Kuore lienee alunperin ollut merikala, ja kuore lienee jäänyt sisävesiimme Baltian jääjärven aikana. Maassamme tavattavasta kuoreesta on erotettu kaksi muotoa: iso- ja pikkukuore. Pikkukuoreen tyypillisimpiä elinalueita ovat Etelä- ja Keski-Suomen järvet Oulujoen vesistöön saakka. Pohjoisimmat kuoreen esiintymisalueet sijaitsevat vähän Rovaniemen pohjoispuolella Kemi- ja Tornionjoen vesistöissä. Isokuoretta tavataan koko rannikkoalueellamme ja eräistä suurista järvistä. Kuoretta on siirretty vesistöstä toiseen 1800-luvun lopulta 1970-luvulle asti.

Lisääntyminen: Keväällä hieman jäidenlähdön jälkeen kuoreet vaeltavat suurina parvina rannikon mataliin rantavesiin, jokien ja purojen suualueille sekä jokiin kudulle. Sisävesissä kuore kutee matalaan veteen järvissä tai nousee kudulle koskiin ja virtapaikkoihin. Sukukypsyyden järvikuore saavuttaa yleensä 1-2-vuotiaana ja merikuore 2-3 vuoden ikäisenä. Noin millimetrin läpimittaisista pohjakiviin ja sammaliin takertuneista keltaisista mätimunista kuoriutuu noin 5 mm pituisia läpikuultavia poikasia touko-kesäkuussa.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Ensimmäisenä kesänään kuore kasvaa yleensä 4-6 cm ja kahden kesän jälkeen 8-9 senttimetrin mittaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuoreen kasvu hidastuu. Merikuore kasvaa järvikuoretta nopeammin ja myös suuremmaksi. Suurimmat merialueelta pyydetyt kuoreet ovat olleet 31-32 cm pituisia. Kuoreenpoikanen syö yksinomaan eläinplanktonia. Nuoret kuoreet alkavat käyttää myös pohjaeläimiä sekä kalanpoikasia ravinnokseen. Kudettuaan matalilla kivi- ja sorapohjilla kuoreet palaavat syvempiin vesiin.

Kalastus ja saaliit: Järvikutuisen kuoreen pyynnillä on pitkät perinteet ja lukuisilla virtavesillä viritellään lippohaavit kuntoon keväisin. Kuoretta pidetään herkullisena kalana, jota on pyydetty myös nuotalla, rysillä ja verkoilla. Osa kalastajien kuoresaaliista saadaan muiden kalojen pyynnin sivusaaliina, se jää mm. helposti hampaistaan harvempaankin verkkoon. Kuoreen talvipilkintää harrastetaan myös monin paikoin.

antojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Muista lohikaloista poiketen kuore hyötyy vesistöjen jonkinasteisesta rehevöitymisestä, sillä vedenlaadun suhteen kuore ei ole yhtä vaativa kuin esimerkiksi muikku. Jokien rakentaminen ja vesien likaantuminen ovat paikoin heikentäneet kuorekantoja.