Nieriän uhanalaisuus

Nieriä, röding, Salvelinus alpinus, Arctic charr

Nieriän uhanalaisuutta tarkasteltiin vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa kahden eri alueen/muodon (Saimaan nieriä ja Lapin nieriäkannat) osalta.

 

Kuva: Lauri Urho
Kuva: Lauri Urho

 

Nieriä, Saimaan kanta, röding Saimen området, Salvelinus alpinus, Arctic charr in the Lake Saimaa

Taustatietoa saimaannieriästä

Nieriä on kylmän veden laji, joka elää syvissä järvissä. Nykyisin Saimaan nieriä elää luonnonkantana vain Kuolimossa, kutevia yksilöitä on todennäköisesti alle 50. Saimaan nieriä on äärimmäisen uhanalainen. Emokalapyynnin saalis Kuolimon alueelta vuosina 1983–1994 oli 1–20 yksilöä/v. Viime vuosina emokalapyyntiä ei ole tehty kannan vähäisyyden takia. Nieriä on hävinnyt Pielisestä, Suvasvedestä ja Puruvedestä 1900-luvulla, Höytiäisestä jo aiemmin. Muutamia yksilöitä on saatu Saimaan länsiosista vielä 1980-luvun alussa;istutusten ansiosta sitä nykyään esiintyy ja saadaan hieman saaliiksikin Puruvedestä, Saimaasta ja Suvasvedestä. Saalistiedoista ei kuitenkaan voi päätellä luonnonvaraisen lisääntymisen tasoa istutusten takia. Syksyllä 2009 ja 2010 toteutetuissa emokalapyynneissä on joiltakin saimaannieriän istutusjärviltä saatu kutuvalmiita emokaloja. Tämä osoittaa, että viljelyssä tuotetuista istukkaista jotkut ovat pystyneet selviytymään kutukaloiksi saakka ja kannan palauttaminen voi olla yhä mahdollista. Kutevien kalojen määrästä tai poikastuotannosta ei ole nykytietoa. Ilmaston lämpeneminen ajaa eteläisiä nieriäkantoja ahtaalle, varsinkin jos syvillä, viileämmillä alueilla on niukemmin hapekasta vettä ravinnepäästöjen takia.

Hoitotoimet: Saimaan nieriäkannan elvyttämiseksi tarvitaan kalastusrajoituksia, rauhoituksia ja tuki-istutuksia. Niillä yritetään palauttaa lisääntyvä nieriäkanta muutamiin Vuoksen vesistön järviin.

Nieriä, Lapin kannat, röding i Lappland, Salvelinus alpinus, Arctic charr in Lapland

Lapissa nieriä-, eli rautukantoja on kuudella päävesistöalueella (Kemi-, Tornion-, Teno, Näätämön-, Uutuan- ja Paatsjoen vesistöt). Tenojoessa esiintyy harvinaisena myös merestä jokeen lisääntymään nouseva, anadrominen muoto. Kemijoen latvavesien pari esiintymää ovat mahdollisesti peräisin istutuksista. Lapin nieriäkannat ovat edelleen silmälläpidettäviä.  Kylmänvedenlajille uhkatekijänä on ilmaston lämpeneminen, mikä on jo näkynyt nieriän eteläisissä kannoissa. Lämpeneminen voi myös johtaa hauen runsastumiseen ja siten uhata nieriää. Muiden lajien (harjus ja siika) istutuksilla on jo aikaisemmin (1950–1980) aiheutettu nieriäkantojen taantumista ja häviämistä.