Piikkisimppu

(Taurulus bubalis)

ruots. oxsimpa, engl. long-spined sea scorpion

Lahko: Scorpaeniformes, simppukalat Heimo: Cottidae, simput

Piikkisimpun levinneisyyskartta

 

Kuva: Lauri Urho
Kuva: Lauri Urho

 

Piikkisimppu on pieni merikala, joka elää koillisella Atlantilla, Ranskasta Kuolan niemimaalle ja Islannin vesillä, mutta myös Itämeren eteläosalla. Suomessa sen levinneisyys yltää läntiseltä Suomenlahdelta Saaristomerelle, Ahvenanmaan ympäristöön ja Selkämerelle noin Porin kohdalle. Itäisin havainto on Haapasaaren vesiltä Kotkan kaakkoispuolella. Piikkisimppu elää rannikon jyrkkäpiirteisillä, levien peittämillä kivipohjilla ainakin 25 metrin syvyyteen asti. Atlantilla se viihtyy vuorovesivyöhykkeessäkin.

Tuntomerkit: Piikkisimpun vartalo on lyhyehkö ja melko korkea. Pää on leveä, ja otsa ja päälaki ovat okakyhmyiset. Suu on leveä ja kalan kokoon nähden suuri. Etukiduskannessa on neljä piikkiä, joista ylimmäisen kärki yltää kiduskannen reunaan tai sen ohi. Rintaevät ovat suuret, ja muutkin evät ovat kookkaat. Pitkin kylkeä on matalien piikkien rivi. Pään alapuolella kiduksia suojaava ihopoimu kiinnittyy keskiosastaan kurkkuun.

Värit ovat kirjavat ja vaihtelevat ympäristön mukaan. Selässä ja kyljissä on vuoroin tummanruskeita ja vaalean harmaita/ruskeita laikkuja. Evissä on ruskean ja vaalean värin poikkikuvioita. Värisävyt voivat olla myös punertavia. Kutuasuisen koiraan vatsa on oranssin punaisen ja valkoisen kirjava, naaraan kellertävä tai vaalean turkoosi.

Lisääntyminen, kasvu ja ravinto: Piikkisimpun kutu alkaa varhain keväällä, mutta pieniä poikasia on saatu pitkin kesää. Sillä sanotaan olevan sisäinen hedelmöitys. Tarkoitusta varten koiraalla on pieni genitaalipapilla. Naaraan laskemat keltaiset tai oranssin kellertävät mätimunaryhmät kiinnittyvät yleensä kivialustaan. Noin 5 mm pituiset poikaset nousevat aluksi ulapan pintaveteen mikä auttaa niitä levittäytymään, kunnes laskeutuvat pohjalle ja asettuvat aloilleen.

Kesällä piikkisimppu oleilee usein rakko- ja rihmalevien sekä sinisimpukoiden peittämillä pohjilla 3‒25 m syvyydellä ulkosaaristossa. Sen saalistus perustuu lähinnä aloillaan odotteluun ja yllätysiskuun. Se syö pohjalla eläviä äyriäisiä ja sukasmatoja sekä pieniä mustatokkoja ja kivinilkkoja. Itämeressä piikkisimppu tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana ja voi kasvaa 10–15 cm pituiseksi. Atlantilla se voi elää neljä vuotta ja kasvaa 18 cm mittaan.

Lajin tilanne ja uhkatekijät: Parin viime vuosikymmenen ajalta piikkisimpusta on ilmoitettu runsaat kolmekymmentä havaintoa. Suuri osa niistä on laitesukeltajan näköhavaintoja Selkämeren ulkosaaristosta. Lajia on tavattu 2000-luvulla myös Saaristomereltä ja Suomenlahdesta. Lajin yleisyydestä ja runsaudesta ei kuitenkaan ole tietoa. Piikkisimppu onkin listattu puutteellisesti tunnetuksi. Selkämereltä, Luvian edustalta saatiin silakkaverkoilla sivusaaliina joitakin piikkisimppuja vuonna 2014.

Uhkatekijöitä ovat poikasten ajautuminen lauhdevettä käyttävien laitosten vedenottoon ja merenpohjien tilan huononeminen.

 

Kuva: Jussi T. Pennanen
Kuva: Jussi T. Pennanen