Taimenen uhanalaisuus

Taimen, öring, Salmo trutta, brown trout

 

Kuva: Lauri Urho
Kuva: Lauri Urho

 

Meritaimen, havsöring, Salmo trutta, sea trout

Taustatietoa meritaimenesta

Aikoinaan meritaimen on elänyt lähes kaikissa mereen laskevissa jokivesistöissä, luultavasti ainakin noin 60 vesistössä. Suurissa jokivesistöissä kuten Tornionjoessa meritaimen lisääntyy pääasiassa sivujoissa ja puroissa, pienemmissä vesistöissä, esimerkiksi Ingarskilanjoessa etupäässä joen pääuomassa. Meritaimenvesistöissä raja merivaelteisen ja paikallisen kannanosan välillä on liukuva. Osa merivaelteisten taimenten jälkeläisistä voi jäädä paikallisiksi kun taas jotkut puroissa elävien taimenten jälkeläisistä voivat vaeltaa mereen kasvamaan ja palata takaisin kudulle kotipuroonsa. Ensisijaisesti jokien patoamisen ja vesistörakentamisen takia meritaimenta esiintyy nykyään alkuperäisenä vain 11 jokivesistössä (Itämeren puolella: Tornion-, Lesti-, Iso-, Ingarskilan-, Siuntion-, Mankin-, Sipoon-, Viron- ja Urpalanjoki sekä Jäämereen laskevissa Tenossa ja Näätämönjoessa) ja siirrettyinä tai sekoittuneina kantoina muutamissa jokivesistöissä (esim. Fiskarsin-, Vantaan-, Kymi-, Kiiminki-, Merikarvian- ja Pohjajoessa). Lähes kaikissa näissä lisääntymistulos vaihtelee erittäin voimakkaasti vuodesta toiseen ja monessa niissä lisääntyminen on vain ajoittaista (Lestijoki, Siuntionjoki, Sipoonjoki, Urpalanjoki). Meritaimenkantojen tilanne on hiukan kohentunut vuonna 2010 tehdyn arvion jälkeen, mutta edelleenkin merivaelluksen aikana taimenet ovat voimakkaasti kalastettuja siten, että suuri osa saaliiksi saaduista kaloista tarttuu alamittaisina verrattain pienisilmäisiin verkkoihin mm. siian- ja kuhankalastuksen sivusaaliina, ja vain hyvin harvat emokalat pääsevät palaamaan kudulle syntymäjokeensa. Heikoimpien kantojen lisääntyminen on edelleenkin satunnaista. Kunnostustoimenpiteistä huolimatta lisääntymisalueiden laatu on heikko useissa joissa ja kutukannat ovat niukkoja. Virtaamien muutokset ja vaihtelut sekä muutokset Itämeressä lisäävät häviämisriskiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikajaksolla tarkasteltuna meritaimenkantojen poikastuotannossa on positiivine trendi. Näiden pohjalta päädyttiin vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa laskemaan uhanalaisuusluokitusta äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Uhkatekijöinä ovat kalastus, vedenlaatu, vesirakentaminen, ojitukset, kalanviljely, ilmastonmuutokseen liittyvät virtaaman muutokset ja lämpeneminen. Vaellusesteiden yläpuolella tai purojen latvoilla elävät taimenet voivat olla enemmän tai vähemmän paikallisia, jolloin ne uhanalaisuuden suhteen on luokiteltu napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaisiksi (ks. taimenen sisävesikannat).

Hoitotoimet: Meritaimenkantojen elvyttämiseksi kalastuksen säätely/ohjaus on välttämätöntä;merikalastukseen tarvitaan erityisesti pienisilmäisten verkkojen käytön rajoituksia ja jokisuille kyllin laajat rauhoitusalueet. Jokialueille tarvitaan kalateitä ja kunnostuksia sekä vesiensuojelutoimia. Viljelyssä olevien kantojen poikasilla tehdään nykyisin tuki-istutuksia niiden alkuperäjokiin emokalamäärien lisäämiseksi. Menetettyjen kantojen palauttamiseen voidaan käyttää myös nousuesteiden yläpuolelle jääneitä paikallisia taimenia. Keinoina ovat siis nousuesteiden poisto ja pitkäjänteinen, kunkin vesistön oman taimenen hoito- ja suojelutyö sekä entistä suunnitelmallisempi istutustoiminta.

Taimenen sisävesikannat N 67 eteläpuolella, icke havsvandrande öring söder om N 67, Salmo trutta, browntrout south from N 67

Taimenen sisävesimuodot on vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa jaettu kahteen ryhmään: leveyspiirin N 67 etelä- ja pohjoispuoliset kannat.  Lapin kantojen suuremman lukumäärän ja paremman tilan takia tilanne on parempi kuin eteläisessä Suomessa. Sisävesien vaeltavista ja paikallisista taimenmuodoista (järvi- ja purotaimen) Etelä- ja Keski-Suomen kantojen tila on edelleen heikko. Napapiirin eteläpuolella kaikki jäljellä olevat järvitaimenkannat (Vuoksen, Kymijoen, Oulujoen, Koutajoen vesistöalueilla) ovat heikkoja ja suurin osa istutuksin tuettuja. Myös paikalliset taimenkannat ovat yleensä epävakaita ja pieniä. Kutupaikat ja poikaset ovat virtavesissä. Tutkittujen kantojen osalta poikasmäärät ovat pieniä. Vaeltavia taimenkantoja on hävinnyt kymmenittäin 1900-luvun aikana vesirakentamisen takia, ja purotaimenkantoja on hävinnyt mm. ojitusten ja perkausten takia. Esim. Rautalammin reitin taimenkannan luontainen lisääntyminen on heikentynyt niin, että kantaa ylläpidetään tuki-istutuksin. Kutukalojen määrä ja koko sekä lisääntyminen ovat pienentyneet monissa vesistöissä vesirakentamisen, kalastuksen, päästöjen ja niitä seuranneen heikentyneen vedenlaadun takia. Leveyspiirin N67 eteläpuoliset taimenkannat luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi. Tärkein uhkatekijä on kalastus, joka kohdistuu liian pieniin yksilöihin. Taimenkantojen arvellaan edelleen pienevän, koska hoitotoimia ei ole saatu toteutetuiksi tarpeeksi tehokkaina. Ilmastomuutoksen takia purojen kuivuminen ja lämpeneminen on merkittävä tulevaisuuden uhkatekijä.

Hoitotoimet: Sisävesien taimenkantojen elvyttämiseksi on poistettava vaellusesteitä ja lisättävä purokunnostuksia. Verkkokalastuksen ohjaus ja säätely on välttämätöntä erityisesti vaeltavien taimenkantojen säilymiselle. Myös vesistöjen kuormituksen (maa- ja metsätalous, suo-ojitukset, turvetuotanto) vähentäminen on edellytys taimenen poikastuotannon elvyttämiselle. Luonnonvarainen poikastuotanto olisi saatava elpymään, jotta tuki-istutuksia voidaan ensin vähentää ja sitten luopua niistä kokonaan. Tavoitteena tulisi olla elinvoimaiset, itse itseänsä ylläpitävät taimenkannat.

Taimenen sisävesikannat leveyspiirin N 67 pohjoispuolella, icke havsvandrande öring norr om N 67, Salmo trutta, brown trout north from N 67

Sisävesien vaeltavia ja paikallisia muotoja (järvi- ja purotaimen) esiintyy pohjoisen joissa, järvissä, lammissa ja puroissa Kemijoen, Tornionjoen, Tenojoen, Näätämöjoen, Uutuanjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Koutajoen vesistöalueilla. Kutupaikat ja poikaset ovat virtavesissä. Arvioidusta esiintymisalueesta Inarijärvi sivujokineen muodostaa suurimman osan, ja sen kantaa tuetaan istutuksilla. Lutto- ja Nuorttijoen vaeltavan taimenen tila on heikko. Muiden vaeltavien taimenkantojen tilaa ei tunneta niin hyvin. Pieniä paikallisia tammukkaesiintymiä on runsaasti ja monet niistä ovat elinvoimaisia. Leveyspiirin N67 pohjoispuoliset taimenen sisävesikannat on muotona luokiteltu silmälläpidettäviksi. Erilaisia uhkatekijöitä on lukuisia.

Hoitotarve: Säännöstelyn takia Inarijärvellä on istutusvelvoite.