Toutain

(Aspius aspius)

ruots. asp, engl. asp

Lahko: Karppikalat Cypriniformes Heimo: Särkikalat Cyprinidae

Toutaimen levinneisyyskartta

 

Kuva: Jussi Pennanen
Kuva: Jussi Pennanen

 

Tuntomerkit  Esiintyminen ja alkuperä Lisääntyminen  Ravinto, kasvu ja vaellukset Kalastus ja saaliit  Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

 

Tuntomerkit: Suureksi kasvava, virtaviivainen särkikala, jolla on suhteellisen suuri suu ja melko pienet silmät. Kylkiviivalla on noin 70 suomua. Lovikärkisessä peräevässä on 14-17 eväruotoa. Pyrstö on iso, syvälovinen ja siniharmaa. Leuat jykevät, alaleuan kärjessä kyhmy, joka sopii yläleuan loveen.

Esiintyminen ja alkuperä: Toutain elää suurten jokien keski- ja alajuoksuilla ja niihin laskevissa järvissä sekä murtovedessä jokisuiden tuntumassa. Sen levinneisyys ulottuu Saksasta itään Uralille, etelässä Tonavan alueelle ja pohjoisessa 62. leveyspiirille asti. Suomessa toutainta oli alkujaan Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueilla sekä luovutetussa Karjalassa, pieninä esiintyminä myös Suomenlahdessa. Kymijoesta ja Teutjoesta toutain hävisi 1960-luvun taitteessa ja alkoi vähentyä myös Kokemäenjoen vesistössä. Kuloveden yläpuoliselta Siuron reitiltä toutain hävisi 1970-luvulla. Toutaimen viljely alkoi tuottaa tuloksia 1980-luvulla, kun Kulo- ja Rautaveden sekä Kokemäen- ja Loimijoen emokalojen poikasia kasvatettiin luonnonravintolammikoissa. Yksikesäisiä toutaimia on tämän jälkeen istutettu niin alkuperävesistöön, kuin myös toutaimen entisille elinalueille ja kymmeniin uusiin paikkoihin.

Lisääntyminen: Aikuiset yksilöt vaeltavat keväällä kivipohjaisille kutupaikoille, jotka ovat koskissa tai virroissa. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 6-9 kasvukauden jälkeen ja noin 1,5 kg painoisina. Ensimmäisellä kutukerralla mätimunia on 40 000-60 000, mutta munamäärä nousee naaraan koon kasvun myötä jopa yli 500 000:een. Koiraat tulevat ensi kerran kudulle 5-8-vuotiaina, 49-55 cm pituisina. Kutu tapahtuu 7-8 ºC virtapaikoissa, ja se kestää vain pari kolme päivää. Mätimunat takertuvat kiviin ja niiden pinnalla kasvaviin näkinsammaliin. Kudun jälkeinen veden jäähtyminen alle kutulämpötilan voi tuhota kehittyvät alkiot. Poikaset kuoriutuvat 2-3 viikkoa kudun jälkeen, kun vesi on lämmennyt 16-18 ºC:een. Ne piileskelevät aluksi pari päivää pohjalla ruskuaisen turvin. ja lähtevät uimaan noin 9 mm mittaisina.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Poikanen varttuu eläinplanktonilla, kunnes saa suomupeitteen ja alkaa pyydystää hyönteisiä. Ensimmäisen kasvukauden lopulla tai viimeistään toisena kesänään toutain aloittaa kalaravinnon käytön. Se saalistaa aktiivisesti kalanpoikasia ja pieniä pintaveden parvikaloja, kuten kuoreita ja salakoita. Toutain möyhentää saaliinsa ennen nielemistä nieluluiden pitkillä, koukkupäisillä hampailla. Ravinnonottokausi kestää yleensä toukokuulta lokakuun lopulle.

Toutain on nopeakasvuinen;nuoruusvuosina se voi kasvaa 6-12 cm kesässä. Suomessa se voi elää jopa 20-25-vuotiaaksi ja saavuttaa enimmillään 6-7 kilon painon. Toutain viihtyy virtapaikoissa ja varsinkin kesäisin vesien pintakerroksissa, jolloin se on lähes alituiseen liikkeessä. Keväinen kutuvaellus tapahtuu noin viikon aikana ja voi olla useiden kilometrien mittainen. Tällöin aikuiset voivat liikkua ryhmissä.

Kalastus ja saaliit: Toutain on suosittu, joskin vaativa urheilukalastuksen kohde. Sitä saadaan kuitenkin enemmän verkoilla. Istutusten ansiosta saaliit Kokemäenjoen vesistöalueella ovat yli kymmenkertaistuneet verrattuina 1980-luvun alun tasoon. Kotiutusvesistä on myös saatu huomattavia saaliita.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Toutain on kutupaikkojensa suhteen vaatelias. Niiden likaantuminen ja tuhoutuminen vesirakentamisen vuoksi aiheuttivat aiemmin lajin taantuman ja myös häviämisuhan. Kutupaikkojen olosuhteiden säilyminen sopivina onkin keskeistä toutaimen suojelussa. Kokemäenjoen keskiosalle suunnitellut pengerrykset uhkaavat supistaa toutaimenpoikasten elinalueita. Loimijoelle on kaavailtu toutaimelle tärkeiden karikkoalueiden perkauksia.

Toutain on EU:n luontodirektiivin lajeja, mutta Suomessa sitä ei ole suojeltu lainsäädännön keinoin. Istutukset ovat olleet ainoa hoitotoimi. Vuoteen 2000 asti tehtiin runsaita istutuksia, joilla vahvistettiin alkuperäiskantoja, tehtiin palautuksia ja luotiin kantoja aivan uusille elinalueille, mutta sen jälkeen ne ovat olleet vähäisempiä.

Toutain luokiteltiin tuoreimmassa arvioinnissa silmälläpidettäväksi. Lajin säilyminen ei enää ole vain Kokemäenjoen vesistön alkuperäiskantojen varassa, sillä myös Karjaanjoen vesistön Hiidenvedestä ja Lohjanjärvestä sekä Kymijoesta on joitakin havaintoja toutaimen luontaisesta lisääntymisestä.