Valkoevätörö

Romanogobio albipinnatus (Gobio albipinnatus)

Valkoevätörön levinneisyyskartta

 

Valkoevätörö 9 cm, kuvattu kuolleena. Kuva: Lauri Urho
Valkoevätörö 9 cm, kuvattu kuolleena. Kuva: Lauri Urho

 

Esiintyminen ja alkuperä: Valkoevätörö on kotoisin Kaspianmereen ja Mustaanmereen pohjoisen suunnalta laskevista suurista joista. Tosin lajin alkuperäistä levinneisyysaluetta ei tunneta tarkkaan, sillä se elää Keski-Euroopassa samoilla alueilla kuin useat lähisukuiset lajit, ja lajien tuntomerkkien erottamiseen ei aiemmin ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Valkoevätöröä on kuitenkin löydetty parin viime vuosikymmenen aikana uusilta vesistöalueilta ja sen on päätelty levittäytyneen niille jokia yhdistävien kanavien kautta. Suomen ensimmäiset määritetyt yksilöt saatiin kesällä 2014 Saimaan kanavasta http://www.rktl.fi/tiedotteet/suomelle_uusi_kalalaji.html), mistä lajia oli luultavasti saatu jo edellisenä kesänä.

Tuntomerkit: Valkoevätörö on hoikka ja pienikokoinen kala, jonka alaspäin aukeavan ja kaarevan suun sivuilla on vaaleat viiksisäikeet. Viiksisäikeiden kärjet ulottuvat silmän keskikohdan taakse. Selkäevä ja pyrstö ovat vaaleat, jokseenkin pilkuttomat. Kylkien keskilinjassa on 6─9 tummempaa täplää, tosin ei niin selkeitä kuin töröllä. Kylkiviivan suomurivi erottuu selvästi. Pyrstönvarsi on hoikka ja verraten pitkä. Peräaukko on lähempänä vatsaevien tyveä kuin peräevän etureunaa. Selän etuosassa on pitkittäisiä uurteita ihon epiteelissä, suomujen päällä. Valkoevätöröstä on kuvattu kolme alalajia, joiden ulkonäössä on pieniä eroja.

Lajin voi sekoittaa töröön, jolla kuitenkin on pilkkujen kirjavoimat selkäevä ja pyrstö, hieman lyhyemmät viiksisäikeet, lyhyempi pyrstönvarsi ja peräaukon sijainti vatsaevien tyven ja peräevän etureunan puolivälissä sekä uurteeton etuselän iho.

 

Valkoevätörö ja kotimainen törö (Gobio gobio). Kuvattu kuolleina. Kuva: LAuri Urho
Valkoevätörö ja kotimainen törö (Gobio gobio). Kuvattu kuolleina. Kuva: Lauri Urho

 

Lisääntyminen: Saavuttaa sukukypsyyden parissa vuodessa. Tonavassa valkoevätörö kutee useamman kerran kesässä, toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Poikaset kuoriutuvat noin 4–6 mm pituisina keskimäärin 1,5 mm halkaisijaltaan olevista mätimunista 10 vrk kuluttua hedelmöitymisestä.

Kasvu ja ravinto: Valkoevätörö voi kasvaa 11–13 cm pituiseksi ja elää neljästä viiteen vuotta. Se syö pääasiassa pieniä pohjaeläimiä, kuten hyönteistoukkia.

Kalastus ja saaliit: Toistaiseksi Suomesta on saatu vain muutamia valkoevätöröjä, kaikki ongella. Pienen kokonsa vuoksi se ei jääne muihin pyydyksiin.

Lajin status: Vieraslaji, joka on todennäköisesti jo vakiintunut meille. Venäjällä sitä on aiemmin löydetty itäiseltä Suomenlahdelta, ja se on levittäytynyt alkuperäseudultaan pohjoiseen jokia yhdistäviä kanavia pitkin.