Vimpa

(Vimba vimba)

ruots. vimma, engl. Baltic vimba

Lahko: Karppikalat Cypriniformes Heimo: Särkikalat Cyprinidae

Vimman levinneisyyskartta

 

Kuva: Ari Saura
Kuva: Ari Saura

 

Tuntomerkit  Esiintyminen ja alkuperä  Lisääntyminen  Ravinto, kasvu ja vaellukset Kalastus ja saaliit  Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

 

Tuntomerkit: Kuonomainen, alaleukaa pidempi yläleuka erottaa vimman muista lahnan ja pasurin kaltaisista litteähköistä särkikaloista. Kuonon alapuolinen suu on puolikuunmuotoinen, ja huulet ovat turpeat. Kylkiviivasuomuja on noin 57-63. Peräevässä yleensä 20-24 eväruotoa. Selän keskilinjassa on kölimäinen harjanne selkäevän takana. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja vatsa vaalea, mutta kutuaikana koiraan vatsapuoli on punakeltainen ja kyljet tumman siniharmaat tai noenmustat.

Esiintyminen ja alkuperä: Vimpa on monimuotoinen laji, josta erotetaan kolme alalajia. Meillä tavattava alalaji V. vimba vimba, jonka levinneisyysalue ulottuu Itämereltä Mustallemerelle, elää sekä murtovedessä että sisävesipopulaatioina. Sen läntisimmät esiintymät ovat Pohjanmereen laskevissa Saksan joissa. Suomessa vimpa on vaelluskala, joka viettää suurimman osan elämästään meressä, mutta nousee kutemaan jokien alaosien koskipaikkoihin. Sitä esiintyy Suomenlahdessa, Saaristomerellä ja Pohjanlahdessa Vaasan korkeudelle asti. Vimpa liikkuu yleensä parvina rannikon tuntumassa.

Lisääntyminen: Ensi kertaa kutevat vimmat ovat noin 25 cm pituisia ja 7-8-vuotiaita. Aikuiset hakeutuvat jokisuihin ja jokiin toukokuussa odottelemaan kutupaikkojen lähellä veden lämpenemistä ja sukusolujen kypsymistä. Ne myös käyvät puhdistamassa kutupaikan kiviä liejusta ja kasveista sekä pöyhivät pohjaa. Kutupaikat ovat nopeavirtaisia ja matalia kohtia joen särkissä tai koskissa. Vimpa kutee kivialustalle, mieluiten pienille kiville tai karkealle soralle. Kutu alkaa veden lämmettyä 13-14 ºC:een. Kutuaika voi ulottua juhannukseen asti, ja siinä on kaksi tai kolme erillistä jaksoa.Jaksoittainen kutu on osaltaan sopeutumaa joen vedenkorkeuden vaihteluihin. Poikaset kuoriutuvat noin viikon kuluttua ja piileskelevät vielä pohjasoran sisällä muutaman päivän ennen liikkeellelähtöään. Parin viikon ikäisinä ne pyrkivät uimaan parvina vastavirtaan, levittäytyen sopiville kasvupaikoille. Poikaset voivat matkallaan jopa hyppiä esteiden yli. Laskeutuminen mereen alkanee meillä loppukesällä tai syksyllä.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Vimman pääasiallista ravintoa ovat katkat, pienet kotilot, simpukoista varsinkin liejusimpukka sekä hyönteistoukat. Vimpa voi kasvaa 30-45 cm mittaiseksi ja elää ainakin 15-vuotiaaksi. Sen enimmäispaino on 1,0-1,4 kg.

Virossa on merkinnöillä todettu, että aikuiset vimmat pyrkivät palaamaan kotijokeensa kudulle. Latviassa on havaittu vimman nousseen joessa jopa 600 kilometrin matkan. Meillä vaellusmatkat ovat olleet melko lyhyitä. Kutuvaelluksella vimpa voi esteitä ylittääkseen hypätä yli metrin korkeudelle vedestä.

Kalastus ja saaliit: Vimpaa pyydystettiin aiemmin kudulta haaveilla ja rokastaen huomattavia määriä ainakin Paimion-, Karjaan- ja Porvoonjoesta sekä talvisin verkoilla Porin edustalta, ja se oli varsin arvostettu ruokakala. Nykyään vimman kutupyyntiä ei meillä harjoiteta. Sitä saadaan pieniä määriä lähinnä talvisen kuhanpyynnin sivusaaliina, jolla ei ole markkina-arvoa. Saalistietoja ei tilastoida.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Vimpakannat romahtivat 1900-luvun jälkipuoliskon aikana koko Itämeren piirissä. Jokien patoaminen ja rakentaminen voimatalouskäyttöön hävittivät Suomessakin vimman kutupaikkoja ja poikasalueita. Myös vesien likaantumisella ja liiallisella kalastuksella on voinut olla osuutta taantumaan. Lajin elvyttämiseksi ei Suomessa ole tehty paljonkaan. Vimman kutujokia on jäljellä alle 30. Viime vuosina sen nousumahdollisuudet eräisiin jokiin ovat parantuneet patojen purkamisen ja kalateiden ansiosta, ja paikoin kannat näyttävät runsastuneen. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa vimpa luokiteltiinkin elinvoimaiseksi.